Is Self confidence a bad thing?

Kuva Antti Vähä

Back in business!

Kuten osa saattaa tietää, niin tämä ei ole ensimmäinen blogini. Mun blogggausura alkoi joskus vuonna 2011-2012 kun me perustettiin Emmin Ruotsalaisen (nyk. Salo) kanssa Emmin ja Terhin treeniblogi, joka avasi meille molemmille ihan uuden kappaleen elämässä.

Tuo kyseinen blogi olikin aika monta vuotta olemassa ja kirjoittelimme molemmat aktiivisesti. Blogista tuli myös todella suosittu noihin aikoihin, vaikka se ei ollut koskaan tarkoituksemme.

Molempien arvot ja elämät alkoivat kuitenkin muuttumaan niin merkittävästi, että ei tuntunut enää luontaiselta kirjoittaa samoista asioista ja aiheiden vaihtaminen oli vaikeaa. Molemmat perusti välissä omat blogit, tehtiin yksi jos toinenkin come back, mutta ne eivät koskaan kestäneet. Nyt tiedän syyn. Itse koin että minulla olisi sanottavaa ja halua kirjoittaa, mutta en vain löytänyt sitä kulmaa mistä kirjoittaa ja näin ollen tekstiä ei syntynyt. Aikaa on nyt kulunut ja tämän uuden blogini avaaminen otti minulta lähes 8kk aikaa. Minun piti olla varma. Minä kun olen loppujen lopuksi varovainen ihminen, joka haluaa sitoutua niihin asioihin mitä aloittaa.

Viimeiset vuodet yrittäjänä ovat olleet äärimmäisen mielenkiintoisia joka saralla. On ylämäkiä ja on alamäkiä. Cheekin biisi "keinu" kuvaa aika hyvin niitä tunteita mitä yrittäjänä tulllut koettua. Harvoin on ollut tasaista... Kunnes aloin oivaltamaan asioita... ja nämä oivallukset ovat juurikin niitä mistä haluan täällä myös puhua :)

Perustin tämän blogin erityisesti koska haluan kertoa miten minä näen asiat ja haluan oppia näkemään asioita entistä enemmän muiden silmin. Mielipiteitä ja ideoita maailma kuitenkin kaipaa kehittyäkseen ja minä haluan sanoa oman koska uskon että minulla on sanottavaa! :)

Mikä sitten on muuttunut?

Se mitä yrittäjyys on eniten minulle antanut on henkinen kasvu. Erityisesti tämän viimeisen vuoden aikana koen kasvaneeni henkisesti enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Toki viimeinen vuosi on ollut samalla myös vaikein ja haastavin vuosi elämässäni tietyllä tavalla. Tämä on varmasti myös suurin syy henkiseen kasvamiseen. Ihminen kun kehittyy usein juurikin ongelmien kautta ja ongelmien käsittely auttaa tulemaan älykkäämmäksi tai viisastumaan. Miten sen nyt kukin haluaa kuvata. Minun kohdalla tärkein ja merkittävin kasvu on tapahtunut itsevarmuudessa ja itsetietoisuudessa.

Minun kohdalla tärkein ja merkittävin kasvu on tapahtunut itsevarmuudessa ja itsetietoisuudessa.

Onko minulla sitten hyvä itseluottamus?

Olenko minä itsetietoinen?

Minä olen pitänyt itseäni suurimman osan elämästäni itsevarmana, itsetietoisena ja samaan aikaan omituista kyllä myös äärimmäisen epävarmana. Itsevarma ja epävarma siis samaan aikaan. Minulla on ollut myös vaiheita, jolloin itsevarmuus on ollut erityisen korkea ja minulla on ollut vaiheita, jolloin olen ollut todella epävarma. Tarkennan ja avaan tätä hieman.

Lapsuudessa ja nuoruusvuosina koin molempia tunteita. Molemmat olivat usein myös samaan aikaan päällä. Tunnistin ja ymmärsin omat vahvuuteni ja koin kyvykkyyden ja merkityksellisyyden tunnetta monissa asioissa. Erityisesti kuvaamataidossa, esiintymisessä, tietokoneiden parissa ja joissakin tietyissä kouluaineissa. Näissä asioissa tunsin erinomaista itsevarmuutta, joka syntyi monien asioiden summana.

Itseluottamusongelmat taas kohdentuivat persoonallisuuteeni ja ulkonäkööni. Minua kun valitettavasti kiusattiin aika paljon nuorena ja syyt olivat aina ulkonäössä tai persoonallisuudessani. Syytin usein itseäni koska en ollut hyvä keskittymään aineissa, jotka minua eivät kiinnostaneet ja olin vähän "hulivili". En osannut arvostaa persoonallisuuttani, vaan vertasin itseäni aina muihin. Täytyy tässä kohtaa sanoa myös koulujärjestelmästä että se ei tosiaan tuolloin tukenut kovin hyvin persoonallisuuksien ymmärtämistä ja on sillä saralla edelleen haasteita, vaikka mieletöntä kehittymistä siellä onkin tapahtunut.

Myöhemmin teini-iässä koin taas voimakasta itsevarmuutta ja tämä johtui siitä että kiusatusta tuli yllättäen suosittu. Tuolloin aloin kuitenkin laiminlyömään niitä alueita missä olin ennen arvostanut itseäni - ne pään sisällä tapahtuvat asiat ja taidot. Syynä saattoi olla ihan vain teini-ikä, mutta kyllä mä uskon että sillä, että yhtäkkiä koki olevansa suosittu oli myös tekemistä asian kanssa.

Asioita tapahtui ja aikaa kului. Tiesin mitä halusin. Halusin psykologiksi. Se oli todella selkeää. Kuitenkin erinäisten sattumien ja tapahtumien kautta mielenkiinnon kohteet vaihtuivat. Tuli muutto Tampereelle ja uusi sivu kääntyi. Tällöin myös siirryin kokopäiväiseen työhön ja astuin oikeasti työelämään.

Työelämä avasi minulle uuden maailman itsetietoisuuteni ja itsevarmuuteni suhteen. Minulle alkoi nopeasti selventyä missä olin hyvä ja missä en pärjännyt ollenkaan. Aloin ymmärtämään arvojani ja hahmottamaan oikeasti mitä haluan tehdä ja missä tunnen loistavani. Vaihdoin myös työpaikkaa aika monta kertaa, koska halusin edetä eteenpäin. Olin aikamoinen "intuitio-inkkari"päätöksieni suhteen tuolloin reilu 20-vuotiaana.

Uralla eteneminen, innostuva persoonallisuuteni, positiivinen palaute työnantajilta ja kyvykkyyden tunne saivat minut uskomaan että pystyn mihin vaan ja niin minä sitä sitten lopulta hyppäsin yrittäjyyden maailmaan. Jätin palkkatyöt ja päätin ottaa riskin. Tuntui että minulla olisi enemmän annettavaa. Tuntui että minulla oli intohimoa. Tuntui että tämä on vain tehtävä.

Miksi uskalsin lähteä tavoittelemaan unelmiani? Syy on lyhyesti juurikin tuo kyvykkyyden tunne (itseluottamus ja itsetietoisuus)! Siihen kytkettynä vapaaehtoisuus tehdä näin ja voimakas kiinnostus sekä aito halu vaikuttaa. Näihin aikoihin olin myös elämäni kunnossa fyysisesti!

Ennen tuota yrittäjyyspäätöstä olin tosiaan treenaannut useamman vuoden todella tavoitteellisesti ja kroppa oli mintissä! Tein ihan mielettömästi töitä tuolloin kunnon kehittämisen eteen. Alla muutama kuva konkretisoimaan tuota saavutettua muutosta.

Itsevarmuuteni oli aivan tapissa näinä aikoina ja erityisesti silloin kun tein yrittäjyyspäätökseni (2013).

Vieläkin voin muistella noita aikoja hymyssä suin! Se fiilis kun kroppa on kunnossa, kunto on kova ja on super-itsevarma olo! Voin sanoa että euforian tuntu on aikamoista tuossa tilanteessa! :)

Mutta nyt tullaankin siihen mielenkiintoiseen faktaan tuohon itsevarmuuteen liittyen!

Nimittäin todellinen itsevarmuus syntyy aivan muista asioista kuin ulkoisesta olemuksesta ja kovasta fyysisestä kunnosta. Sitä monet saattaa ajatella että sitten kun mulla on hyvä kroppa, niin musta tulee itsevarma ja siinäkin on perää. Joudun kuitenkin toteamaan että fyysinen olemus ja sen kautta tai siihen pohjautuva itsevarmuus on tavallaan vaarallista. Se addiktoi. Siihen jää koukkuun. Näin on käynyt minullekin.

Noina aikoina luovuin monista asioista ja toimin aika usein myös todella itsekkäästi. Nyt kun jälkijunassa katselee asioita uusin silmin. Liikunnasta tuli pakkomielle.

Ja sitten se yrittäjyys... jep jep... Enhän minä osannut arvata (tai no olihan se pitänyt tietää) että työmäärä lisääntyy. En varmaan vaan halunnut hyväksyä sitä. Kun sä lähdet perustamaan yritystä, jolla on isot tavoitteet, mutta vähän resursseja niin ei ne asiat itsestään tapahdu. Sitä pitää tehdä töitä sen yrityksen eteen ihan niin kuin sen kropan ja kunnonkin eteen piti tehdä. Nyt tuleekin se ristiriita. Ei mulla ollut mitenkään aikaa enää harrastaa liikuntaa niin paljon kuin ennen. Lisäksi uusi työ vaati multa älyllisesti niin paljon enemmän, joten olin vain yksinkertaisesti työpäivien jälkeen paljon väsyneempi kuin aiemmin. Voi toki olla että sitä aikaa olisi ehkä ollutkin, mutta intohimo viedä yritystä eteenpäin meni usein edelle. Tästä alkoi huonojen ajatusten kierre. Sitä syyllistää itseään koska ei ole enää samalla tavalla aikaa, eikä kiinnostusta. Sitä yritti luoda uusia malleja, mutta sitä mukaan kuin yritys kasvoi ja tuli työntekijöitä muuttui myös elämän aikatauluttaminen. Start up yritykset kun on silleen hankalia kun niissä ei ole hirveästi rutiinin omaisuutta. Melkein voisin verrata start up yritystä loputtomaan koeviikkojen kierteeseen.

Mutta toisaalta tässä älyllisessäkin itsensä haastamisessa on samoja piirteitä kuin tuossa fysiikan kehittämisessä 🤔 Kun jatkuvasti oivaltaa että mieli kehittyy ja ymmärrys kokonaisuuksista alkaa hahmottumaan koko ajan paremmin ja paremmin. Sitä viisastuu ihan mielettömästi ja erityisesti nämä oivallukset ja jatkuva uuden oppiminen addiktoi ihan yhtä lailla kuin tuo fysiikan kehittäminenkin. Pieniä juttuja, pieniä onnistumisia ja merkkejä että suunta on oikea. Tulee aitoja euforian tunteita, ottaa vatsan pohjasta, innostuu, tuntee intohimoa, tuntee kyvykkyyttä ja tuntee tekevänsä tärkeää asiaa.

Siinäpä se = Ne kaikki voi olla ihan yhtä addiktoivia! Liikunta, työn tekeminen ja uuden oppiminen!

Sitten kun siihen sysätään vielä määrätietoinen ja intohimoinen persoonallisuus. Kupilla alkaa olemaan nyt todella iso herkkyys läikkyä.

Ja tästä tullaankin tähän päivään! :)

Mulla oli mieletön itsevarmuus kun lähdin yrittäjäksi. Vuosi sitten se ei enää ollutkaan niin hyvä. Tämä vuosi meni sen uudelleen löytämisessä.

Miksi näin? Miksi menetin tuon itseluottamukseni ja itsetietoisuuteni tässä välissä hetkeksi?

1. Syytin itseäni aivan liian usein siitä että en kerkeä enää harrastamaan niin paljon kuin ennen. Katsoin itsenäni ja vertasin itseäni entiseen minääni ulkoisesti. Koin jotenkin epäonnistuneeni. Koin että minun pitäisi edelleen olla yhtä kovassa kunnossa, vaikka se on aika kaukaa haettua, koska arvot ovat ja arki on muuttunut. Ei mulla ole tarvetta olla enää yhtä tikissä. Toki terve ja hyvinvoiva haluan olla, mutta tuolle tasolle ei ole mitään erityistä syytä päästä. Ei ainakaan tällä hetkellä. Koin kuitenkin että ympäristö arvioi minua negatiivisesti jos en ole samassa kunnossa ja näin aloin tekemään omia oletuksia. Välitin ympäristön mielipiteistä liikaa. VIRHE.

2. Syytin aivan liian usein itseäni siitä että en kerennyt tekemään kaikkea mitä halusin tehdä. Loin negatiivisia ajatuksia itse omaan päähäni. Olin todella armoton itselleni ja ruoskin aivan liian herkästi itsenäni. Liikaa tavoitteita liian monella alueella ajatustasolla. VIRHE.

3. Koin usein tunnetta että "en osaa" työni vuoksi. Yrittäjänä nimittäin joutuu tekemään ihan kaikkea mahdollista ja siinä työssä törmää nopeasti moniin asioihin, joissa ei itseasiassa ole kovin hyvä, mutta on silti pakko tehdä parhaansa. Ne on pakko kuitenkin tehdä. Tässä tärkeänä on sanat PAKKO + KYVYTTÖMYYS. Nuo kaksi asiaa kun toteutuu yhtä aikaa, niin se vaatii mieleltä ponnisteluita normaalia enemmän. VIRHE.

4. Minulla oli jatkuva todistamisen velvollisuus ympäristölle. Uskokaa minua seuraavassa asiassa. Ei ole helppoa olla kohtalaisen nuori nainen, toimia toimitusjohtajana ohjelmistofirmassa ja tähdätä samalla korkealle. Se luottamus ja usko pitää ansaita. Ihmiset eivät luonnostaan luota, vaan tekevät johtopäätöksiä ja arvioivat aika "hepposinkin" perustein ihmisiä. Mikäli haluat että neuvottelut ja keskustelut etenee, niin sinun tulee aina vakuuttaa ja tuo jatkuva ihmisen vakuuttelu on väsyttävää puuhaa. VIRHE.

5. Oman persoonaallisuuden peitteleminen. Samaa ajatusta kuin ylemmässä eli mitä isompia keskusteluita ja mitä isompia asioita työstetään sen enemmän pitää olla vakuuttava ja sitä enemmän pitää tuoda esille sitä konservatiivista itseään. Minähän en tosiaan ole kovin konservatiivinen ihminen, mutta business-maailmassa tähän ajautuu herkästi. Tosin sielläkin on hauska huomata että ei muutkaan ole usein niin konservatiivisia ja jäykkiä kuin antavat ymmärtää. Minä kuitenkin olen aikamoinen väripilkku ja energinen persoona, niin se saattaa hämätä ihmisiä ja täten ihmiset saattavat tehdä vääriä johtopäätöksiä vain sen ulosannin vuoksi. Ei nähdä mitä toisen pään sisällä tapahtuu eli se sisäinen viisaus jää huomaamatta. VIRHE.

Mikä yhdistää noita kaikkia ylempiä?

Kaikissa olin luonut "ihanne-minän", jonka mukainen en kuitenkaan ollut. Itsensä pistämistä muottiin, johon en kuitenkaan mahtunut vaikka kuinka kääntelin :D Taustalla on myös piirre mikä on minussa aika syvällä. Olen äärimmäisen ujo ihminen uusien ihmisten seurassa. En kaikessa ja kaikkialla, mutta pohjimmiltani arastelen hieman varsinkin uusia ihmisiä. Se voi vaikuttaa joskus myös ylimielisyydeltä. Vaikutan ehkä monen silmään äärimmäisen ekstrovertilta ihmiseltä, mutta olen jotain siltä väliltä (eksto-intro). Ujouteni vuoksi joudun haastamaan itseäni aika paljon. Se syö yllättävän paljon voimia taistella sitä vastaan! :D

Miten sitten sain tuon itseluottamuksen takaisin?

Ei se itseasiassa ollut koskaan hävinnyt mihinkään. Fokusoiduin vain vääriin asioihin ja asetin itselleni sellaisia tavoitteita, jotka aiheuttivat epäonnistumisen tunteita ja kun nämä negatiiviset ajatukset ja tunteet ovat riittävän pitkään ja riittävän toistuvasti mielessä, niin niistä tulee helposti oma todellisuus. Taistelin kuitenkin ajatuksiani vastaan, jolloin tulee jopa sellaisia "hulluuden tunteen" hetkiä. Pohtii mikä on totta ja mikä ei. Tiesi että on hyvä tietyissä asioissa, mutta koska myös ruoski itseään, niin alkoi epäillä jopa niitä. Tuota vaihetta voisi kutsua jopa ehkä jonkun tason masennukseksi tai ahdistukseksi. Kenties vain stressiksi. Kaikissa niissähän on paljon samaa. Pohdin että uskallanko sanoa tuota ääneen, mutta nyt se on kirjoitettu. Uskon että kaikilla on näitä kausia elämässä. Milloin ne kestää päivän, milloin viikon ja milloin kuukausia tai kenties vuosia. Käydään pohjalla.

Tuohon ajatusmaailmaan päätyy herkästi kun motivaation lähteet on täysin ulkoisia ja jopa arkinen tekeminenkin alkaa pohjautumaan ulkoisiin motivaation lähteisiin.

Olen joutunut viimeisen vuoden aikana tekemään monia isoja päätöksiä, kohtaamaan omia pelkojani (esim. pitchaaminen) ja ottamaan omaa aikaa enemmän kuin koskaan ennen. Luomaan rajoja ja olemaan itsekkäämpi. Tämä on näkynyt mm. siten että en ole ollut sosiaalisessa mediassa aktiivinen. Pitänyt tutkia sisintään ja ajatuksiaan.

Tämän oman kasvuni aikana olen oppinut ymmärtämään paremmin vahvuuksiani ja oppinut hyödyntämään niitä. Olen oppinut myös hyväksymään paremmin heikkouksiani. Olen oppinut kuuntelemaan muita ja ymmärtänyt että ihmiset vain on ihan todella erilaisia ja ajattelevat asioista eri tavalla. Olen oppinut hyväksymään että kaikkien ei tarvitse pitää minusta. Olen oppinut hyväksymään sen että aina ei kaikessa onnistu. Olen oppinut olemaan armollisempi itselleni. Olen oppinut että negatiiviset tunteet on myrkkyä ja ne on vain ajatuksia.

Iso kiitos tästä kuuluu tuolle koulutukselle missä olin eli stressinhallintavalmentaja/Mindcoach -koulutus (mentoriimi/T4Y), joka on ollut kuin piste i:n päälle tässä kasvuprojektissani. Siellä on jäsentynyt kaikki aiemmin opittu, oivallettu, sekä lisätty tietämystä ja ymmärrystä ihmisten mielestä. Todella hyvä koulutus!

Itseluottamus, itsevarmuus ja itsetietoisuus on todella tärkeitä asioita ja kaikkien ihmisten pitäisi vaalia ja pyrkiä löytämään nämä itsestään! Ne auttaa jaksamaan, ne mahdollistaa hyvän olon tunteet, ne mahdollistaa syvällisemmän ajatusmaailman ja ne mahdollistaa sinua löytämään paremmin omat kyvykkyytesi!

Me suomalaiset tykkäämme rypeä negatiivisissa ajatuksissa, mutta samaan aikaan olemme usein silti itsevarmoja ja koemme olevamme kyvykkäitä hoitamaan asioita. Vaarana on vain herkästi tuo että hukkaa sen kyvykkyyden tunteen niiden negatiivisten ajatusten taakse. Kun ne negatiiviset ajatukset ja pelko ottaa liikaa valtaa. Yhtäkkiä hukkaamme itsemme. Tunteet on vain ajatuksia, jotka pahimmillaan alkavat muokkaamaan todellisuuttamme.

Itse koen löytäneeni taas itseni, vahvuuteni ja ihan uuden asenteen asioihin. Ihan kun olisi "uudelleensyntynyt" ja tämä voi kuulostaa jonkun mielestä ihan todella omituiselta, mutta näin se asia on. Piti vain käydä riittävän syvällä pysähtyäkseen ja tarkastellakseen maailmaa ja omaa elämää uudella tavalla.

Mutta päätetään tämä ensimmäinen postaus, joka oli tälläistä ajatuksen virtaa tavalliseen kirjoitustapaani :D

Perustin tämän blogin koska haluan kertoa miten minä näen asiat ja haluan oppia näkemään asioita vielä enemmän muiden silmin. Mielipiteitä ja ideoita maailma kuitenkin kaipaa kehittyäkseen ja minä haluan sanoa omani! :)