• Terhi Immonen

ADHD voimavarana

Tämän artikkelin innoittamana päätin kirjoittaa oman tarinani

(kuva alkuun linkitetystä YLE:n artikkelista)


Sain itse viime vuoden keväänä diagnoosin ADHD


”Adhd:ssa on pohjimmiltaan kyse tarkkaavaisuuden ongelmista, yliaktiivisuudesta ja impulsiivisuudesta. Siihen voi liittyä muun muassa keskittymisvaikeuksia, ajatusten harhailua, puheen ja ohjeiden seuraamisen vaikeutta, kärsimättömyyttä, levottomuutta sekä vaikeutta istua hiljaa ja odottaa omaa vuoroa.”


Ylempi artikkelista. Se kuvaa minua myös huonoimmillani.


Kymmeniä kirjoja ja artikkeleita lukeneena sekä myös ADHD-pojan äitinä voin sanoa että artikkelin otsikko on niin totta. Kyse ei ole ongelmasta vaan sen voi kääntää ympäri ja hyödyntää tätä ”ominaisuutta” sen sijaan että yrittäisi koko ajan korjata itseään ❤️ Myös opiskeleminen tulee tehdä hieman eri tavalla.


Kutsuin vuosia ennen diagnoosia itseäni ”motivaatiorajoittuneeksi” sillä en tiennyt parempaa sanaa. Tarkoitin tuolla tunnistettua tilaa sen suhteen että en ole huono esim. jossain aineissa tai asioissa, vaan kyse oli siitä että en vain löytänyt asiaan sisäistä motivaatiota ja näin ollen joissakin asioissa tai vaikkapa aineissa meni aina vähän metsään (eikä aina edes vähän).


Kyllä, ADHD tuo mukanaan tylsiä piirteitä kuten heikon luontaisen keskittymiskyvyn jonka vuoksi joutuu kehittämään uusia tapoja sekä toimintamalleja millä keskittymistä pitää yllä. Se myös väsyttää sillä joutuu prosessoimaan poikkeuksellisen paljon huomiokyvyn ylläpitämiseksi. Nukuin vuosia kahdet 10-15min päiväunet lähes joka päivä. Muutaman tunnin ajatustyön jälkeen mieli oli niin poikki että oli pakko torkahtaa hetkeksi. Hyvin tyypillinen oire.

Toisessa Taru Tammikallion kirjoituksessa, joka linkattiin alkuperäiseen postaukseeni (Facebookissa) oli kirjoitettu näin:

"Tutkimusten mukaan ADHD-ihmiset ajattelevat puolessatoista päivässä saman verran ajatuksia kuin muut ihmiset viikossa. Siinä saattaa väsyä, jos ei välillä tajua laittaa aivoja offlineen.".

ADHD-ihmisenä on myös altis sähläämään sekä toimimaan joskus hieman liian spontaanisti. Pojan koulupsykologi joka osallistui hänen diagnoosin tekemiseen hänen ollessa ala-asteella kuvasi tätä ”ongelmaa” hyvin: ”ADHD-mieltä voisi kuvata mm. siten että päässä on normaalisti sellainen poliisi STOP-merkin kanssa kun informaatio ja käskyt liikkuvat aivoissa. Tämä poliisi hyppää niin sanotusti eteen tuon merkin kanssa kun suunta on väärä. ADHD-henkilöillä tämä poliisi on hitusen liian hidas tai tieto on vain niin vikkelä, joten tämä poliisi ei pääse aina näyttämään STOP-merkkiä eli on perässä - ei edellä. Näin tapahtuu säheltämistä ja liiallista spontaaniutta. Toimitaan ennen kuin ajatellaan.”.


Pitää muistaa että ADHD ilmenee myös kovin monella tavalla. Esimerkiksi ADD voi näyttäytyä äärimmäisenä rauhallisuuteena mutta pään sisällä on silti vilinää kuin villissä lännessä. Tieto harhailee ja tulee mm. ”poissaolon tunnetta”. Kenties tuijotetaan tyhjyyteen koska ollaan niin uppoutuneita omiin ajatuksiin (tai joskus ei mihinkään eli ollaan vain ”jossain”). Tätä ei välttämättä edes aina huomaa sillä mukana ei ole näkyvämpää häiriökäyttäytymistä eli ylivilkkautta, mutta silti samat vaikeudet keskittymisen kanssa. Keskittymisongelmat ilman ylivilkkautta.


Kyseinen ominaisuus on myös mieletön voimavara. Kun on äärimmäisen häiriöherkkä niin sisäistää koko ajan ihan mielettömästi informaatiota. Tämä kontrolliton suuren informaation määrän imeminen itseensä auttaa löytämään uusia tapoja katsoa asioita ja mieli on siten hyvin avoin. Mun poika kuvasi tätä tilaa ensimmäisellä luokalla ”lepakkoluolaksi” missä lepakoita vaan vilisee joka puolella ja kuten kaikki varmasti arvasi niin lepakoilla viittaan nyt ajatuksiin joita pulppuaa vaikka ei haluaisi.


Kyseinen diagnoosi ilmenee myös sitoutuneena innostuneisuutena (tai positiivisena impulsiivisuutena). Kun ei ole kunnollista suodatinta mitä asioita imee eikä siunattu myöskään vahvalla itsekontrollilla niin löytää itsensä hyvin usein uppoutumasta erilaisiin asioihin - esimerkkinä lukeminen. Mä luen nykyään tosi paljon mutta omalla tavalla. En lue rutiininomaisesti joka päivä vähän, vaan se tapahtuu siten että innostun jostain kirjasta tai aiheesta jonkun impulssin myötä ja ahmin todennäköisesti koko kirjan kerrallaan. Mielenkiintoista on se että sitä saattaa lukea isonkin tietokirjan parissa tunnissa aivan kuin jossain psykoosissa. Käytännössä sitä menee sellaiseen flow-tilaan missä oikein tuntee kun silmät aukeaa, lukee rivejä mieletöntä vauhtia, prosessoi lukemaansa koko ajan samalla verraten sitä johonkin käytännön asiaan ja vóla huomaa lukeneensa koko kirjan lyhyessä ajassa huomaamattaan.


Se mitä tässä myös tapahtuu on totaalinen sulkeutuminen. Ympärillä saattaa juosta lapsia, koirat haukkua, joku käydä puhumassa sinulle ja vaikka mitä. Tässä tilassa koko muu maailma sulkeutuu ja on niin sanotussa ”Hyper-Focus” -tilassa. Yleensä nämä eivät myöskään jää tähän eli tämä uppoutuminen jatkuu joskus jopa päiviä. Sitä saattaa viedä lukemansa käytäntöön heti malttamattomana ja alkaa prosessoimaan lukemaansa kaivamalla muutaman tunnin putkeen lisää tietoa. Surffata netissä 7h putkeen lukien kaikki mahdolliset artikkelit mitä vaan ikinä löytää ja syventyä aiheeseen. Näin saattaa kulua kokonainen päivä. Päivän päätteeksi hoksaa että hitto munhan piti tehdä tänään sitä ja tätä ja tota, mutta ajankulu on jossain kohtaa hämärtynyt niin voimakkaasti että onkin tehnyt jotain aivan muuta. Se mitä jää käteen on mieletön määrä tietoa jostain aiheesta. Parasta tässä on se että usein tätä tietoa etsitään, luetaan ja käsitellään niin intensiivisesti että siinä on jo tunnetta mukana niin paljon että sitä oppii uusia asioita aika perusteellisesti hyvinkin lyhyessä ajassa. Muistaminenhan on parempaa kun siihen liittyy tunnetta ja tämä saattaa olla syy siihen että monien ADHD-henkilöiden tietotaito-osaaminen voi olla ihan omaa luokkaansa. Joskus jopa hieman oudoista asioista voi tietää poikkeuksellisen paljon. Tämä voi olla ongelma jos tätä tapahtuu silloinkin kun pitää oikeasti tehdä jotain ja uppoutuu vääriin asioihin. Tätä voi kuitenkin kontrolloida 100% itsehillinnän kehittämisellä.


Vaikka ADHD-tyyppi saattaa olla joskus rasittava niin antamalla mahdollisuuden, saatat huomata että kyseessä saattaa olla itseasiassa aika fiksu tyyppi (vaikka ulosanti antaa joskus toisen kuvan). Tässä kohtaa ihmiset tekee tosi herkästi havaintovirheitä meidän ADHD-ihmisten suhteen eli antaa henkilön ulkoisen olemuksen vaikuttaa siihen miten arvioi kyseistä henkilöä. Se että sulla on ADHD ei tee susta tai kenestäkään tyhmää. Meillä on maailmassa supermenestyneitä ADHD-ihmisiä joista esimerkkinä Bill Gates, Eva Longoria, Will Smith, Adam Levine, Bill Cospy, Jim Carrey, Richard Branson, Michael Jordan. He ovat menestyneet vaikka heillä on ADHD. Täten ei ole mitenkään ok leimata ihmistä ulkoisen annin, saatika diagnoosin vuoksi. Sitä tehdään kuitenkin aivan liikaa.


Konkreettinen esimerkki tuosta hyper-fokuksesta tai sitoutuneesta innostuneisuudesta tulee nyt omista opinnoista. Ala-asteella mun arvosanat ensimmäisellä ja toisella luokalla oli huonoimmat mahdolliset tyyliin joka aineessa eli C:tä ja pohdittiin jopa voinko siirtyä toiselle luokalle. Myöhemmin aikuisiällä opiskelin kirjanpitoa, liikuntalääketieteitä ja muita aineita avoimessa yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa. Ei luentoja. Pelkät kirjat ja samaan aikaan sitä kävi töissä ja hoiti aika pitkälle yksin perhettä ja koiraa sillä mies asui noina aikoina Helsingissä ison osan ajasta. Silti sitä oli niin motivoitunut että keksi mitä erikoisempia tapoja opiskella rajoitetun ajan vuoksi. Heräsin joka päivä innosta puhkuen klo. 05.00 lukemaan pariksi tunniksi. Koko lukemisen ajan kirjoitin kaiken lukemani uudestaan eli tein ns. uuden lyhennetyn kirjan lähes kaikista kirjoista. Tämän lisäksi luin ääneen ja äänitin kaiken lukemani. Niitä kuuntelin työmatkoilla, kaupassa jne. Tässä ei ollut kyse suorittamisesta vaan olin niin innostunut ja uppoutunut näihin aineisiin että halusin oppia mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti. Arvosanat oli myös lopulta useimmiten 5/5. Yhteensä 40 opintopistettä vuodessa töiden ja perheen (+ aika paljon muutakin siinä oli menossa) ohella nappaamalla lähes kaikista se paras arvosana (tai ainakin toiseksi paras). En pyri tässä korostamaan että voi kuinka jaksoin tai että olenpa minä hyvä. Kyse on siitä että toi tuli helpolla tai siis siltä se tuntui koska se sisäinen motivaatio oli niin korkea. Jälkijunassa välillä aivan ihmetyttää.


Pointti on tässä se että mä uskon että mm. tuossa oli kyse myös mun ADHD:sta tai ainakin se antoi mulle tukea ja avuja. Mulle ei toimi aina perinteiset tavat oppia eli pelkkä kuuntelu tai lukeminen ellen ole todella motivoitunut ja sitten kun olen niin annan kaikkeni ja hyödynnän yhtäkkiä kaikkia oppimismetodeja samaan aikaan.


Mä joudun hakemaan sen motiivin ja motivaation lähes kaikessa mitä mä teen ja se vaatii myös ponnisteluja. Näin toki kaikilla varmasti jossain määrin mutta sitä on vaikea selittää miten uuvuttavaa se on kun mieli käyttäytyy miten käyttäytyy. Koko ajan kehityn ja delegoimisen avulla hommat on helppo (tai ainakin helpompi) pitää hanskassa.


TOISAALTA sitä on niin mielettömän onnellinen tuosta puolesta missä ADHD on parhaimmillaan. Esimerkiksi tämä YLIKESKITTYMINEN, joka parhaimmillaan tarjoaa niin paljon ❤️🙏


Moni mieltää ADHD:n pelkäksi keskittymisongelmaksi häiriökäyttäytymisen kanssa mutta sen toinen puoli on valoisa. Keskittyminen ei ole pelkästään alikeskittymistä vaan se on myös ylikeskittymistä mitä en itse luokittele ongelmaksi. Häiriö kyllä mutta ei huono häiriö kun vain oppii hyödyntämään eikä keskitä energiaa sen negatiivisiin puoliin.

ADHD on voimavara kun sitä oppii hallitsemaan ❤️

Toivon että ADHD:n positiivisia puolia alettaisiin ymmärtämään paremmin ja yksi omista tavoitteistani on pystyä tulevaisuudessa auttamaan ihmisiä löytämään ADHD:n tuoman valon sen sijaan että se koettaisiin taakkana. Poltettiinhan sitä aikoinaan punatukkaisiakin roviolla. Monia asioita ymmärretään liian usein väärin ja mikään ei muutu jos kukaan ei puhu ääneen ja haasta ihmisiä ajattelemaan toisella tavalla.


Mikäli ADHD:n positiiviset puolet kiinnostaa enemmän, niin alla yksi parhaimmista artikkeleista sen positiivisista puolista. Artikkeli ei ole mikään akateeminen kirjoitus, mutta sisältää samoja asioita mitä nuo akateemisemmat kirjoitukset. Se on kuitenkin visuaalisesti kivasti tehty ja miellyttävästi kirjoitettu sekä sen jaksaa lukea yhdeltä istumalta.

https://www.additudemag.com/slideshows/benefits-of-adhd-to-love/

Terhi Immonen

Ohjelmistoyrittäjä SYKE Tribe

044 2522 642

terhi@syketribe.fi

0 katselukertaa